perjantai, 8. kesäkuu 2007
Vanhoja muistiinpanoja.
Äh. Voisin kirjoittaa vaikka mitä, mutta en jaksa nykyisin juurikaan viettää aikaa koneella. Tappio. Mutta kenen? Nomut, pari juttua nyt kuitenkin.
Lapsille myydään konttauskypäriä. Varmaan kiva, kun voi turvallisesti kontata täysillä päin seinää. Paitsi ei pää kovetu, tappio. Pyöräilykypärää sen sijaan suosittelen, etenkin isosisaruksille. Se suojaa etenkin silloin, kun kyydittää pikkusisaruksia, jotka seisovat tarakalla hakaten samalla polkijan päähän tahtia tyhjällä limsapullolla. Silminnähty, polkijalla oli onneksi kuitenkin pipo, joka todennäköisesti vaimensi iskuja hieman.
Sampopankin mainososasto myi männäkuussa vakuutuksia eläkeläisvauva-teemalla. Se vanhusnuorus ei tosin ollu yhtä kaunis kuin Uotisjorma, huolestunut ja kurttuinen ennemminkin. Mutta naureskelin silti, koska eläkeläisvauvat oli pinnalla - mistä Sampsan inspiraatio? Koska minun ajatukset on luonnollisesti ainutlaatuisia, uniikkeja ja replikoimattomia, väistämättä mieleeni tulvi ajatukset tämän blogin toiminnasta mainososaston innottajana. Muusa! Lukeeko ideariihi tätä blogia? Lukeeko KUKAAN tätä blogia? Eh...
Mietin muinoin myös kanssaihmisten mahdollisia elämää ravistavia ristiriitoja. Muun muassa sitä, että jos on sokea ja allerginen koirille, niin opaskoiran käyttäminen on varmaan sietämätöntä. Ei kiva.
Kotikoloni alkaa kuumentua uhkaavasti. Pitää varmaan sulattaa pakastin, viilennystoimenpiteeksi. Vaikka pitäisi se oikeastikin sulattaa.
perjantai, 25. toukokuu 2007
Vuoden lehdenjakaja '07, vol.2
maanantai, 21. toukokuu 2007
Vanhat sukat unissa
Melko harvoin näen unta entisistä heiloista, mutta viikonloppuna sekin kokemus tuli taas läpikäytyä. Pääosaa hänelle ei kuitenkaan suotu, ja muutenkin uni oli kaikessa kummallisuudessaan melko miellyttävä.
Olin unessa menossa junalla tapaamaan tätä heppua, elimme jonkinkaltaisessa etäsuhteessa. Hän oli tulossa minua vastaan Joensuuhun(?), josta sitten yhtämatkaa oli tarkoituksenamme matkata hänen residenssiinsä, Jyväskylään kai. Otimme paikkamme junasta, ja odotimme toisiamme hellästi pidellen konduktööriä myymään lippuja. Mietin ääneen, että voisikohan lipunoston välttää esittämällä nukkuvaa. Minulla oli eväänä kaksi kuorittua porkkanaa, ja konduktööri, hemaisevimmat aikansa ylittänyt ruttuinen blondi saapui ja ilmoitti, että noilla porkkanoillahan tosiaan saa ilmaisen matkan, ja jokin tällainen intuitiivinen käsitys minullakin oli ne evääksi ottaessani ollut. Mutta mutta, kaupankäynti ei koskaan toki ole niin yksinkertaista. Ruttuinen blondi ilmoitti heti perään, että mukana olisi tullut olla myös yksi kiwi-hedelmä, että porkkanat olisi voinut todistaa aidoiksi porkkanoiksi. En hyväksynyt tätä ukaasia, ja aloin palopuheen oikeudenmukaisuuden puolesta. Jos porkkanalla on luvattu päästä, niin silloin porkkanalla on myös päästävä! Juna pysähtyi, ja hyppäsin ulos tuulettamaan palaneita päreitäni ja aloin marssia ylämäkeen. Käännyin hetken kuluttua kuitenkin takaisin, ja näen heilani hölkkäävän minua kohti. Halaukseen rutistaen hän sanoo: "Tule takas junaan rakas, tienasit meille just ilmaisen matkan puheellasi". Menin takaisin, osin myös siksi, että tajusin hypänneeni pois Evolla tai Pattijoella, joista ei hetkellisen tuntemukseni mukaan olisi päässyt pois mitenkään muuten. Loppumatkan ajan ruttuinen blondi-konnari käveli vähin äänin ohitseni, aistin hänessä pelon ja häpeänsekaista kunnioitusta.
maanantai, 7. toukokuu 2007
Ikuinen sunnuntai
Nyt kun vihdoin voisi hetkeksi antaa kaiken vaan levitä käsiin, en oikein tiedä mitä tekisin. Olen tänä kesänä ilmeisen hyödytön yhteiskunnalle, koska alan taipua kesätyöttömän arjen puolelle. Ehkä vähän opiskelen, kasvatan hiuksia, maalaan, makaan varjossa ja juon sangriaa. Kuulostaa melkein sellaiselta, miltä kesä voisi hyvinkin kuulostaa. Mutku. Ei jaksaisi koko ajan pyhittää lepopäivää.
Ei vaan tunnu oikein valoistalta, jos olen nyt jo hieman kyllästynyt joutenoloon. Enkä oikein saa nukuttua.
Lisäksi pelkään vähän, että kesästä tulee yksinäinen.
keskiviikko, 2. toukokuu 2007
Mutka kauniissa lineaarisuudessa
Huoh. Suorittamisen osalta pahimmat on takana. Otsikossa esiintyvällä kaunosieluisella lausahduksella ja muutamalla muulla sukuisellaan selvisin jopa tilastotieteestä, joka myös henkisen itsemurhan nimellä tunnetaan. Ihan vaan tiedoksi niille, jotka tilastonikkarin uraa harkitsevat. Vielä yksi tentti edessä kevätkauden osalta, mutta maanantaina, jos luoja suo, voi puolenpäivän maissa ihan rauhassa antaa kaiken levitä käsiin. Sitä odotellessa.
Vappukin oli hyvin vapauttava ja rentouttava kokemus: päätös olla tekemättä mitään oli äärimmäisen oikea, löffäsin vaan kotona ja katsoin leffoja ja söin jätskiä. Classic-korvapuustia, ihastuttavan ällömakeaa pullajädeä, jossa yhdistyy elämäni ehkä kaksi suurinta rakkautta. Nam! Pienellä ekskursiolla kävin Kuokkalandian vaihtoehtoisessa todellisuudessa rauhoittamassa ystävää, ja kertomassa, ettei vappuna ole pakko pitää ihan kamalan hauskaa hampaat irvessä ja pohkeet jumissa, vaikka muut niin väittääkin. Tämä tieto kuulemma helpotti, sitten juotiin lasilliset simaa ja höpistiin vähän.
Vappu on uuden vuoden ja juhannuksen sukua. Ne on kaikki kerran vuodessa vain, niihin latautuu hulluna odotuksia ja suunnitelmia ja paineita ja vaikka mitä, ja yleensä käy niin, ettei sitten olekaan enää yhtään kivaa. Ja sitten joutuukin odottamaan vuoden seuraavaa mahdollisuutta viettää onnistunut vappu. Ja sitten niihin latautuu hulluna odotuksia ja suunnitelmia ja paineita ja vaikka mitä, koska kyllähän tänä vuonna on pakko onnistua...
Ihan vaputta ei kuitenkaan mennyt viikonvaihde. Vietimme toveri A:n kanssa toiminnallista lauantaita, johon kuului reippailun lisäksi myös ulkoilua pimeäntulon jälkeen ikään kuin etukäteisvapun merkeissä. Oli hauskaa. Tein myös tuttavuutta erään melko suloisen oloisen Kalamiehen kanssa, joka uskalsi ottaa yhteyttä vielä seuraavanakin päivänä, vaikka miun juttujen taso oli ihan se vakio, eli toisin sanoen ei kovin ihastuttava varmaan. Pohdin vaan tuossa juuri, että onko tässä nyt mitään järkeä tehdä mitään isompaa tai pienempääkään, koska Kalamies on varmaan kesän merta edempänä kalassa, ja itse häivyn syksyllä merta edemmäs. Mutta se kyllä pussaa niin hyvin, että voisi jäädä koukkuun. Pah, niin se aina menee.
Esittäisinpä vielä kiitokset ihkaensimmäiselle tilaajalleni. Vau. Kuka lienetkin, onnistuit hämmästyttämään miut.
