Elämä on taas muuttunut astetta ankeammaksi, kun minäkin olen muutama päivä sitten vanhempieni nurkista opiskelupaikkakunnalle palannut. Joulun ruokafestarit on enää vain muisto, mutta konkreettinen ja käsinkosketeltava sellainen pienen joulumahan muodossa. Sekin vaan tuntuu kuihtuvan pienemmäksi päivä päivältä, kun takana ovat nuo ilon päivät, jolloin sohva oli pehmeä ja jääkaappi täynnä. Nyyh.

Toisaalta laiskottelu, hiilihydraattitankkaus ja hilpeä kielilläpuhuminen oli erittäin tarpeen, koska marras-joulukuu ei ollut erityisen energistä aikaa, mutta kaikessa ylenpalttisuudessaan tuollainen laiskottelu ei ehkä kuitenkaan ole minun lajini. Passivoidun kylläkin helposti, mutta ei silloin olo ole kovinkaan mairea, lähinnä vain tuskainen tai aggressiivinen. Tosin samanlainen on olo, jos kalenteri on ohjelmoitu minuutilleen 24/7, liian järjestelmällisesti eläminen on mielestäni myös ankeaa. Tai sitten en vaan osaa.

Koska yleisen käsityksen mukaan tammikuun alku on kuitenkin aina kurimuksellista aikaa, päätin minäkin tänä vuonna lähteä jolkottelemaan kieltäymyksen tielle. En tipattomalle sellaiselle, enkä myöskään aloita mitään turhaa herkkulakkoa, jonka aikana jostain selittämättömästä syystä aina karkkihyllyn houkutus on vastustamaton. Houkutusten kielletty maku on ilmiönä kiistämätön. Mutta siis, vaikka asunkin kohtalaisen korkealla, tai ehkä juuri siksi, päätin aloittaa hissilakon, mikä tarkoittaa siis sitä, että kuljen nykyisin vain portaita. Muutaman kerran päivässä nuo kyllä menee ihan kevyesti, etenkin jos ei ole mitään itseään isompaa kannettavaa mukana. Neljättä päivää ilman hissiä mennään, eikä vielä ole tullut ikävä edes niitä ah, aina niin mukaansatempaavia hissikeskusteluja, joista tosin kesätyöpaikalla sain piristäviä, ja ehkä jopa kokeilunarvoisia esimerkkejä. Tosin ehkä mieluummin tuijotan hissinoven yläreunaa ja kerrosnumeroiden rauhallista valumista suuntaansa, kuin vilkuilisin velmusti uhria samalla kuuluvasti kuiskaten: "Mulla on uudet sukat...". Siinä tilanteessa voisi matka ylös olla aika pitkä.