Olotila on jokseenkin vetämätön, ulkona palelee ja sisällä väsyttää. Hetkeä sitten tosin kuulin radiosta sävelmän, joka nostaa pintaan äärimmäisiä emootioita ja halun taistella tärkeän päämäärän puolesta. Matka mitättömyydestä keskinkertaisuuteen! Läpi harmaan kukon! There's a raging fire in my heart tonight... trallalaa.

Ystäväni Tammerforsista ei tulekaan viikonloppuna, ja tuntuu, että muutkin häviävät pois, joten vietän sitten lauantai-illan varmaan keskenäni kera eräänkin romanttisen draamakomedian ja mahdollisesti aiheutan kosteusvaurion lattiaan kuolatessani erästäkin komeahkoa herrasnäyttelijää. Sunnuntain voin viettää leppoisasti referaattia toisella kotimaisella kirjoitellen. Ihana virkamieskielilainsäädös! Ihana elämä!

Voisinkin myös kuunnella YLEn yöradiota yöt läpeensä, tai oikeastaan harmillisesti vain lauantai-sunnuntaiyön, koska lauantaiaamu on aikainen ja päivä pitkä. Jostain syystä yöradion jutut ovat mystisen addiktoivia: niissä on jotain kiehtovaa viihdepotentiaalia, toisaalta myös nukuttava vaikutus on kiistämätön. Kaksoishyöty! Onneksi aikaiset aamut ovat tällä hetkellä harvassa, muuten tällaiset mieltymykset voisivat haitata öiden ulkopuolista elämää. Tarpeeksi pitkät yöunet on yleisesti ottaen täysin aliarvostettuja.

Ehkä kirjoitan viikonloppuna lisää turhuuksia tännekin.