Pakkaseltasuojautumisstrategiani oli onnistunut. Kerrospukeutuminen, vanha mutta lämpimämpi talvitakki (johon olen tosin tänä talvena ollut muutenkin tykästyneempi, koska siinä on reilumpi huppu), paksuin pipo ja isoin kaulaliina, mutta ei kasvojen eteen. Hengityshöyryn kostuttama rätti tuntuu vain entistä jäätävämmältä iholla. Sen sijaan sudin kasvoilleni kerroksen meikkivoidetta, paksuinta mitä löysin. Tönköhköstä koostumuksesta päätellen se on myös hieman ikääntynyttä, mutta ajoi asiansa olematta kuitenkaan ihan kamala maski. En tiedä todellisesta suojatehosta, mutta tuntui toimivan, ja toimii ainakin tätini mielestä. Häneltä vinkin joskus sain.

Eniten pelkäsin nenän paleltumista. Se on paleltui joskus ikävästi punaisena hohkaen, muutamia vuosia sitten talvena, jolloin ääreisverenkierron toiminta oli vähän heikohkonlaista.

Tänään en kuitenkaan paleltunut, ja kauniin auringonpaisteen kannustamana valitsin luennon jälkeen rantaraitin keskustaan. Jyväsjärvelle pääsee toivottavasti pian luistelemaan, näiden pakastusten jälkeen luulisi jään kestävän. Postissa asioituani (jos postimerkit olisivat hieman halvempia, lähettelisin taatusti enemmän peruspostia), osuin vielä sattumalta juuri oikealle tarjouslaarille: energiansäästölamput 1€/kpl. Taistelu pimeyttä vastaan ei tullutkaan niin kalliiksi kuin kuvittelin. Tulkoon valo keittiööni sekä multifunktiohuoneeseeni.

Pienenä minusta oli tavattoman hauskaa, kun iskän parta-viiksi-kombo huurustui pakkasella ulkoillessa. Tänään on juuri sellainen päivä, että viikset jäätyy.