Melko harvoin näen unta entisistä heiloista, mutta viikonloppuna sekin kokemus tuli taas läpikäytyä. Pääosaa hänelle ei kuitenkaan suotu, ja muutenkin uni oli kaikessa kummallisuudessaan melko miellyttävä.

Olin unessa menossa junalla tapaamaan tätä heppua, elimme jonkinkaltaisessa etäsuhteessa. Hän oli tulossa minua vastaan Joensuuhun(?), josta sitten yhtämatkaa oli tarkoituksenamme matkata hänen residenssiinsä, Jyväskylään kai. Otimme paikkamme junasta, ja odotimme toisiamme hellästi pidellen konduktööriä myymään lippuja. Mietin ääneen, että voisikohan lipunoston välttää esittämällä nukkuvaa. Minulla oli eväänä kaksi kuorittua porkkanaa, ja konduktööri, hemaisevimmat aikansa ylittänyt ruttuinen blondi saapui ja ilmoitti, että noilla porkkanoillahan tosiaan saa ilmaisen matkan, ja jokin tällainen intuitiivinen käsitys minullakin oli ne evääksi ottaessani ollut. Mutta mutta, kaupankäynti ei koskaan toki ole niin yksinkertaista. Ruttuinen blondi ilmoitti heti perään, että mukana olisi tullut olla myös yksi kiwi-hedelmä, että porkkanat olisi voinut todistaa aidoiksi porkkanoiksi. En hyväksynyt tätä ukaasia, ja aloin palopuheen oikeudenmukaisuuden puolesta. Jos porkkanalla on luvattu päästä, niin silloin porkkanalla on myös päästävä! Juna pysähtyi, ja hyppäsin ulos tuulettamaan palaneita päreitäni ja aloin marssia ylämäkeen. Käännyin hetken kuluttua kuitenkin takaisin, ja näen heilani hölkkäävän minua kohti. Halaukseen rutistaen hän sanoo: "Tule takas junaan rakas, tienasit meille just ilmaisen matkan puheellasi". Menin takaisin, osin myös siksi, että tajusin hypänneeni pois Evolla tai Pattijoella, joista ei hetkellisen tuntemukseni mukaan olisi päässyt pois mitenkään muuten. Loppumatkan ajan ruttuinen blondi-konnari käveli vähin äänin ohitseni, aistin hänessä pelon ja häpeänsekaista kunnioitusta.