Tanssii tähtien kanssa on onnistunut lähes koukuttamaan minutkin. Toki tanssit on näyttäviä ja meininki todellakin ilon kautta, mutta koko ohjelmaa voisi katsoa melkein pelkästäänkin Jorma Uotisen käärmeennahka-rilli-eläkeläisvauva-habituksen takia. Tuomarointi ja pistekyltin takaa vallattoman viattomasti levenevä J. Uotisen hymy on koko shown kohokohta. Pikkulapsi vanhemman herran kasvoilla, vaikka eihän meidän Jorma koskaan ole vanha.

Tämä johti myöhempiin pääsiäisenaikaisiin pohdintoihin siskoni kanssa kohteenaan sosiaalisesti konstruoitu mielikuva Raimo-vauvasta. Miten vauvaikäisen nimi vaikuttaa häneen suhtautumiseen? Jossain määrin "Raimo-vauva" on jo käsitteellisestikin vähän utopistinen tänä Nicojen ja Veetien aikana, joskin olisi piristävää vaihtelua lukea tällainen poikkeus sanomalehden kastajais-/nimiäissivuilta. Mutta siis, jos kehdossa on kapaloituna kaksoset Eppu-vauva ja Raimo-vauva, kumpaa sukulaistädit kutittelee keskimäärin enemmän? Tulimme siihen tulokseen, että Eppu-vauvaa, vaikka eihän nimi miestä tee. Mutta Raimo-vauva, hänessä assosiaatiot lentelevät jo keski-ikään ja suomalaiseen jäyhyyteen. Kyllähän se itestään huolta pitää.