Tilaamani sanomalehti oli katkolla joululomailun ajan. Etukäteen olin suunnitellut viettäväni pidemmän aikaa kotipaikkakunnalla, mutta palasin kuitenkin hieman tilaajapalveluun ilmoittamaani päivää aiemmin. Ne muutamat aamut tuntui kieltämättä hieman orvolta tyhjin käsin, aamupuuro kaipaa toista kuituisaa kaverikseen. Harvemmin jaksan koko lehteä kannesta kanteen lukea vaikka sen kotiini joka aamu haluankin, useimmiten selailen vain läpi ja tartun mielenkiintoisiin otsikoihin. Tuotanpa sitten ainakin oman osani maapallon herkkiä ekosysteemejä ravistelevasta jätteestä noin paperin muodossa kaiken muun köynän lisäksi, ja saahan kierrätyspaperista tehtyä kaikkia kivoja paperimassajuttuja. Vessapaperirullia ja semmosia, ja niistähän voi sitten askarrella kaikkia kivoja juttuja. Ydinlaskeumasuojia ja semmosia.

Lehti alkoi kuitenkin taas tulla, koska eräänä aamuna löysin sen oven edestä. Vaikka se toki oli odotettavissa, tilaajapalvelua harvemmin on tarvinnut lahjoa tai kiristää, olin hieman hämmästynyt, koska en ollut kuullut pienintäkään postiluukun kolahdusta puhumattakaan isosta ryskeestä. Siitäkin kun on kokemusta, muistaakseni joulukuulta: olin tullut kotiin paria tuntia ennen lehdenjakajaa, ja varmasti jostain ihan maailman parhaasta ja ihanimmasta unesta heräsin hurjaan metallinräminään, kun posteljouni survoi lehteä väkivalloin oven läpi ja olisi varmaan tullut itse perässä, jos työajan puitteissa olisi ehtinyt. Mieli teki mennä vetämään se lehti luukun tälle puolelle ja toivottaa luukusta parempaa päivänjatkoa, mutta en vaan jaksanut nousta sängystä. Lehden etusivu oli hieman repaleinen, mutta se on pieni hinta siitä, että lehdenjakajasankari saa kaivettua esiin omia rajojaan. Kun ei voi olla jaguaari tai leopardi.

Vaikka elintasomahaa en edelleenkään voi kanniskella näkyvän miehekkäästi housunkauluksen ulkopuolella, syksyisen muuton myötä elämä on kuitenkin muun muassa siinä mielessä kohentunut, että sanomalehti todellakin tulee ihan konkreettisesti omalle ovelle joka aamu pötköttämään. Vanhassa kämpässä sen joutui aina hakemaan postilaatikosta pohjakerroksesta.

Mistähän saisi niitä ovissa olevien nimikylttien kirjaimia? Ei täällä kenelläkään nimeä ole ovessa, ja itsekin ajattelin lähinnä viestiä lehdenjakajalle. "Huomenta" ehkäpä.