Ostin tänään jäätelöä. Kevytsellaista, koska minäkin toki vahdin linjojani... hah ja pah. En kiellä ettenkö olisi terveyspropagandan uhri, mutta tämänhetkinen asenteeni terveys-, kevyt-, proultralightsuperhealth- ja muiden ihmetuotteiden suhteen ei onneksi ole kaikista fanaattisimmasta päästä. Enkä ilmeisesti ole muutenkaan kovin fanaattinen, koska aivan ajattelematta ostin monikansallisen yhtiön siipien alle muutama vuosi sitten kohun saattelemana siirtynyttä jäätelöherkkua, joka jakaa kaikille tasan pingviinimitalla. Aate toimii kaiketi litran jäätelöpakkauksen mikromittakaavassa, isommasta en tiedä.

Tuota pingviinimittaa ihmetellessäni mietin, että koskahan sellaista käyttäisin tai olisin viimeksi käyttänyt. Ei tullut mieleen. En myöskään muistanut, koska viimeksi olisin tehnyt jäätelöannoksen veitsellä leikkaamalla tai normi-soppalusikalla kaivamalla. Ei tullut mieleen. Käytän hienostuneesti jäätelökauhaa, tai syön vähintään yhtä hienostuneesti suoraan paketista. Ei sellaiset veitsellä leikatut siivut edes asetu kauniisti minkäänlaiseen astiaan, josta voisi harkita jäätelöä syövänsä. Eikä jäätelöä koskaan syödä tavalliselta, matalalta leipälautaselta. Ja lusikalla jäätelöpaketin kaivelu on banaalia. T: sivistynyt jäätelökauhan omistaja, joka ei harrasta pingviinillistä tasajakoa.

Silta on hyvä jumppaliike. Aasinsiltojen lisäksi olen äitini työpaikan "siltavuoden" (niiden kerroksen fysioterapeutti-liikunnanopettaja-pääpirun idea: kuulemma siellä nyt siltaa rakennellaan päivittäin kahvihuoneessa) inspiroimana alkanut harrastaa tätä toista siltaa minäkin. Selkää on hyvä väännellä luonnottomiin asentoihin, kun se kerran sitä vielä kestää. Siltikin, vaikka en ole koskaan ollut erityisen ihastunut telinevoimisteluun; silloin kun sitä koulun liikuntatunneilla harjoitettiin, olin kaiketi hieman kömpelössä kasvu-/kehitysvaiheessa. Raajoja oli liikaa, vaikka olin kai kuitenkin perushyvä voimistelussakin. Toverini kertoi muinoin tehneensä han moo doo -treeneissä siltapunnerruksia, mikä kuulostaa jokseenkin mielenkiintoiselta. Ehkä siirryn piakkoin tälle pro-sillanrakennustasolle, kokeilemaan ainakin. Ehkä opettelen vielä siltakävelyn ja otan sen ensisijaiseksi liikkuma- ja etenemismuodokseni.

Ikkunassani on luonnon oma näkösuoja. Se jostain syystä (kosteuden tiivistyminen kenties...) höyrystyi ulkoa päin eräänä päivänä, ja kuuraantui ja jäätyi nopean lämpötilan laskun seurauksena. Päiväsaikaan se ei oikeastaan haittaa, koska valoa kuitenkin pääsee sisään, mutta iltaisin täältä on toisinaan mukava katsella ulos. Iltamaisema on huomattavasti kauniimpi, kun teräsbetonilähiö hautautuu pimeyteen ja katu- ja muu valaistus sekä sen heijastus märkään asfalttiin, tai nyt lumeen, muodostaa pääosan visuaalisesta ärsykkeestä. Ehkä pitää ostaa joku jääkraappa huoltoasemalta, ja samalla wunderbaum tupakanhajuiseen kylppäriini (joka tosin on ollut aika hillitysti tupakanhajuinen nyt viikonloppuna: raksamiehet!). Tai ehkä jään saa raaputeltua pois plussakortin kantilla.

Appelsiinit on muuten plussakorttitarjouksena tässä kuussa. Ostin kerran, oli hyviä ja hullun mehukkaita. Ostan vielä toisenkin kerran.